Venehjärven muistomerkki asetettih ajoille:
Muinosille, nykysille, vielä tulevaisille.
Kolme kivie alustana muissutettah vanhat myllyt.
Kolme oltih melnitsänä – puno niitä koskien kuohot.

Joskus Hoska otti sano – ”kylä kuolou kolme kertua,
kolme kertua eloh tulou” – siitä myllyn kivet kertou.
On ne äijän juvyä jauhon melnitsänä pyöriessä,
monta leipyä rahvas syönyn, nälkävatsua täyttäessä.

Vältti myllynkivien piällä – kynti kylän pellon maita,
Pellot ruokki kylän kansaa, konsa oli nälkä aika.
Nyt suau vältti toisen homman – kertokah nyt kävijillä,
Kuinka äijän töisä oli tämän kylän asujilla.

Pylvähät on veräjistä – nijen läpi kulki karja –
Lehmilöistä, hevosista ja myös kylän lampahista.
Orsi pylvähien välissä – on kuin hevoisreen aisa –
jossa soivat joskus tsillit, ilmoittuassa tulijista.

Ollah siinä myöskin kellot, joita kanto karva jalka.
Näistä ajoista nyt pillit soittau haitarien kansa,
entisestä elämästä, nykypäivien ajoista,
kyläläisien toivoloista, Lesosien kotiloista.

Kivet merkin ympärillä – on kun muisto kuollehista.
Kukat muistomerkin luona – olkoh lahja elajista.
Jätä siekin kivi tähä, jotta siustakin jias jalki,
tulijoilla rahvahilla, seuraavilla polviloilla.

Lesosien jälkiläiset lähetetty on näiltä mailta,
voit han sieki kelluo soittua – pyytyä anteiksi vanhemmilta.
Olkoh merkki magnettina – joka tänne aina kutsuu.
Sukulaisien ikoonina, missä kaikki riähät muistuu.

Herra Suurin taivahaini – piassa kaikki riähät meijen,
Suoele sie muistomerkki – mänköh pahat omin teineen.

– Paavo Lesonen, 2011 Venehjärvi (muistomerkin pruasniekassa)