Etsimme Varahvontta Lesosen elävää jälkeläistä!

Varahvontta eli Feropotij Terentjev Lezhev oli sn. 1850 luvulla joko Lapukassa tai Venehjärvellä. Hän kuoli 9. kesäkuuta vuonna 1900 Venehjärvellä. Hänen vaimonsa oli Ksenja Egorova Lezheva eli Ksenja Lesonen s. noin 1846 Venehjärvellä. Heillä oli ainakin kolme lasta. Kaksi poikaa, jotka kuolivat pieninä Dmitrij sekä Stepan. Yksi tytär Maria, joka syntyi 22.06.1889 Venehjärvellä. Maria avioitui aikuistuttuaan Vasilij Aleksejev Lesosen sn. 1887 Venehjärvellä kanssa. Vasilij oli Loasari Lesosen pojanpoika.  He saivat ainakin kolme lasta Irina sn. 1909 sekä pojat Petr ja Ivan, pojille ei ole sukutietokannassamme toistaiseksi syntymävuosia tiedossa.  Heidän jälkeläisiään nyt etsitään! Jos huomaat olevasi Varahvontan jälkeläinen, ota yhteyttä sukuseuran puheenjohtaja Sari Heimoseen sari.heimonen@gmail.com

Varahvontta Lesonen. Kuva linkitetty Vkontaktesta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lesoni Varahvontta; Venehjärvi.

Inha on v. 1894 valokuvannut Venehjärven kylä-aukean, josta jäljennös nähdään tämän teoksen lopussa. Venehjärvi on Marttisen mukaan verrattain toimeentuleva kylä, vaikka aniharvat siitä kylästä kaupalla Suomessa kulkevat. Kylä on maanviljelyskylä. Siellä on mm. sangen vanha, kunnianarvoisa, sammaltunut rukoushuone, jonka pihalla ikimuistoisista ajoista Miikulan päivänä vietettiin pokkouhria, s.o. tapettiin Pyhälle Miikulalle luvattu pässi, jonka lihat tilaisuudessa läsnäolleet miehenpuolet yhteisesti suurista tuohiropeista söivät, minkä toimituksen Karjalainen ja Inha v. 1894 ovat sanoin ja kuvin ikuistuttaneet. Venehjärvestä ovat kotoisin Ven.-Karjalan suurimmat karhuntappajat ja kontionvirsien taitajat. Venehjärven piiriin kuuluvat Niskalan ja Huuhtiniemen taloryhmät, samoinkuin Ponkalaksi ja Aajuolaksi, jotka ovat Vuokkiniemenkin kanssa paljon vuorovaikutuksessa. Se mies, jonka nimi on tämän kappaleen otsikossa, on Inhan teoksessa “Kalevalan laulumailta” saanut laajemman kuvauksen, kuin kukaan muu Ven.-Karjalan mies. Varahvontta Lesoni joutui, näet, v. 1894 suomalaisten tutkijain, Karjalaisen ja Inhan, palvelukseen näiden Jyvöälahdessa työskennellessä, Karjalaisen karjalankielen sanaston keräystyössä, Inhan Karjalan luonnon ja kansan kuvaamisessa. V. oli köyhä, työn ja puutteen rasittama mies ruvetessaan tutkijamme apumieheksi, mutta toimesta erotessaan sekä ruumiin että hengen puolesta suuresti virkistynyt. Tämä aika muodostui valoisimmaksi Varahvontan elämässä: hän kävi avonaisemmaksi ja eri vivahdukset hänen luonteessaan tulivat näkyviin, mm. eräs sangen miellyttävä: vaikka yksitoikkoinen sanakirjatyö kuinka olisi uuvuttanut istumatyöhön tottumattoman Varahvontan, sai hänet virkeäksi kääntämällä puheen kotona Venehjärvessä köyhässä mökkipahasessa elävään vaimoon ja pieneen tyttäreen, joille perheenisä osoitti suurta huolenpitoa ja hellyyttä. Suomalaisiin tilapäisiin isäntiinsä Varahvontta kiintyi niin, että eronhetki syksyllä muodostui varsin raskaaksi, sillä liian nopeasti oli kulunut lyhyt, huoleton, aurinkoinen aika raatajan rahanalaisen elämässä. V. 1894 oli V. 45 v. vanha. Hän kuoli Venehjärvessä v. 1902. Työn kululla tutkijoillemme sanelemansa runot ja muut tiedot oli V. oppinut isältään, Terolta, joka oli ollut hyvä laulaja ja metsämies. V. luonteen kuvaukseksi olkoon vielä lisätty, että hän nuorena kuuluu olleen paraita tanssimiehiä, joka kisakentillä oli heleällä äänellä laulellut uusia suomalaisia lauluja. Suvustaan tiesi V. että se ammoin oli Venehjärveen muuttanut Lapukasta. Vienan runonlaulajia ja tietäjiä, s. 15