Santeri Lesoselle Karjalan Sivistysseuran ansiomerkki 2018

Santeri Lesoselle ansiomerkin ojentaa Karjalan Sivistysseuran puheenjohtaja Eeva-Kaisa Linna. Kuva Julia Filipova

Santeri Lesonen on poikkeuksellinen, aito ihminen, vanhaa tietäjien ja laulajien sukua. Hän on monipuolinen ja lahjakas karjalainen, jota Karjalan Sivistysseuran hallitus kiittää ansiomerkin kautta työstään karjalaisuuden edistämiseksi.

Santeri Lesonen on monipuolinen ja lahjakas karjalainen, jota Karjalan Sivistysseuran hallitus kiittää ansiomerkin kautta työstään karjalaisuuden edistämiseksi.

Pieni Santeri oli nelivuotias, kun Venehjärven kylä tyhjennettiin ja perhe siirrettiin ensin Ponkalahden kylään, ja myöhemmin sieltä Vuokkiniemelle.

Santeri oli Vuokkiniemen kyläpäällikkö, kun vuonna 1991 perestroikan myötä perheelle tarjoutui tilaisuus palata suvun maille. Santeri teki päätöksen ja ilmoitti Kostamukseen esimiehelleen, että hän jättää työnsä. Mieltä oli aina kaihertanut ikävä isien maille.

Palatessaan Venehjärvelle Santerilla oli ”kaksi kättä, kaksi jalkaa ja pää” ja runsaasti henkistä pääomaa. Santerille päämäärä oli selkeä: vanha karjalaiskylä on herätettävä henkiin. Työtä riitti ja riittää edelleen.

Santeri sanoi: ”Katson, että minun tehtäväni tässä elämässä on taata, että tässä kylässä on tuleville polville työ ja ura, että lapsemme ja lapsenlapsemme eivät unohda kylää, josta olemme lähtöisin.”

Santeri on rakentanut, kunnostanut, uusi tsasouna on noussut Venehjärvelle, samoin pieni tuulivoimala, hän on herättänyt perinteitä eloon; pokkojuhlaa, ikivanhaa praasniekkaa vietetään jälleen vuosittain tsasounan juurella. Santeri tuntee kansanparannuksen salat.

Venehjärvi syyskuussa 2015

Santeri tuntee alueen historian, luonnon, taistelupaikat. Hän organisoi, majoittaa, muonittaa, kertoo tarinoita ja niitä riittää joka mutkaan.

Santerin merkitys Kalevalan kansanpuiston synnyn osalta on todella merkittävä. Hän organisoi, majoitti ja muonitti erilaisia inventointi- ja tutkimusprojekteja alueelle, jonne puisto syntyi, parhaimmillaan siellä oli 10–15 projektin tutkijaa. Ilman häntä kaikki tämä olisi ollut huomattavan vaikeata tai jopa mahdotonta.

Mutta Santerilla oli sormensa pelissä jo Kalevalan kansallispuiston perustamisesta koskevissa neuvotteluissa. Siinä tarvittiin sitkeyttä, monelta mieheltä. Päätöksen saaminen vei kaksi vuosikymmentä, sitten saatiin nimet ja leimat papereihin.

On hyvä muistaa eräs suomalais-venäläinen kokous, jossa keskusteltiin Kalevalan kansallispuiston perustamisesta Kuhmon Kuikan kämpällä ennätyskylminä päivinä ja öinä tammikuun lopulla 1999. Mukana oli ollut paikallishallinnon edustajana Kalevalan kansallisen piirin johtaja Tseslav Skripin ja tietenkin Santeri Lesonen. Skripin oli suhtautunut alussa hyvinkin kriittisesti puiston perustamiseen, ja esittänyt runsaasti muutoksia tehtyyn suunnitelmaan. Saunan ja iltapalan jälkeen paikalla olleet suomalaiset olivat jättäneet venäläiset ja karjalaiset keskustelemaan aiheesta ja vetäytyneet itse nukkumaan. Kovaääninen ja kiihkeä keskustelu oli jatkunut pitkään, kuulemma aamuviiteen. Aamulla kerrottiin tulokset. Skripin olikin esittänyt yllättäen puiston nopeaa perustamista, mutta aiemmin keskusteltua laajemmassa muodossa.

Santerilta kysyttiin miten Skripinin pää käännettiin puiston kiihkeästä vastustajasta sen intomieliseksi kannattajaksi. ”Luulet šie, jotta myö kepillä ta kartulla šen teimmä? Ei šuinkana, šanan voimalla, šanan voimalla.”

Karjalan Sivistysseura jakaa vuosittain ansiomerkkejä henkilöille, jotka ovat merkittävässä määrin edistäneet seuran tarkoitusperiä ja tavoitteita.

Eeva-Kaisa Linna

Comments are closed.

PAGE TOP