Tähdet tuikkii tuhannet taivaalla,
Seitsemän on tähteä Otavassa,
merkkejä on seitsemän sanassa.

Kuun luota tykönä päivän,
Otavaisen olkapäillä,
Luoja karhunpoikasta keinutteli,
kuritonta kesytteli.

Pentu kehdosta kurkisteli,
kuusen latvaan laskeutuvi.
Alas kuusesta kierähti,
käsivarsille metsäläisen.

Otti pienen pehmeästi,
peitti pennun pesähänsä,
kantoi huolta huomisesta,
kaveriksi kasvatti,
ystäväksi iänikuiseksi,
periaatteeksi perheen suuren,
Lesosten sukujuuren!

– Veikko ja Santeri Lesonen 2010